Mut en sillee

‧͙⁺˚*･༓☾　　☽༓･*˚⁺‧͙

Moikkamoi!! 

Tänään saatte musashoottia! Oon tosi tyytyväinen tähän, sain vision toteutettua ja kuvaaminen oli kivaa<3 Muutenkin, tänään (sunnuntaina kun tätä kirjottelen) on ollut tosi kummallisen positiivinen päivä. Tänään oli eka kerta kuukausiin kun hymyilin ihan puhtaasta hyvästä olosta. Kävelin kaupaan hakemaan eväitä kirjotuksiin ja pysähyin kävelytielle ihan vaan ihmettelemään oloa. Ihanaa kun tuntuu hyvältä. Vaikka se olikin vaan lyhyt hetki. 

Mulle ei oo ollenkaan ominaista et oisin maassa tosi pitkiä aikoja ilman mitään iloisia hetkiä vaikka kuinka huonoks mun tilanne menis, oon kuitenkin tosi innostuva ihminen ja kaikki pienimmät jutut saa mut kaikista onnellisimmaks. En ollut huomannu miten kauan olin oikeesti ollut ihan pohjalla, joten tuo hetki kun oli hyvä olla ihan vaan kun oli tuntu tosi isolta ja tärkeeltä. Mulla ei ollut tästä mitään sen kummempaa sanottavaa, halusin vaan antaa esimerkin et kyllä niitä hyviä hetkiä aina tulee tai jotain sinne päin :' D

Mut nyt sitä musashoottia. Mulla oli ongelmia saada tähän postaukseen musiikki joten jouduin nyt laittaa tän biisin vaan linkkinä. Siinä on spotify ja youtube linkit, jos ootte puhelimella spotifyn pitäis toimia, jos koneella molempien pitäis toimia :)

~~

Mut en sillee - Ruusut

Maj Asmus - Pullip Vesta

Ruusut - Mut en sillee - Spotify

Ruusut - Mut en sillee - Youtube

instrumental

Linnut alkaa näyttää ystäviltä

Kaikki hyvät jutut kustavilta

Eikä siltä tyypiltä vaan, että ne vois kusta

Eikä siltä että ne vois, vaan

Minä voisin ne taas kusta

Puhuko toi lintu musta?

Oon ihan just maissa

En sillee down vaan kohta satamas

En sillee make it rain vaan pian perillä

En sillee tietonen vaan kohta tullu

En sillee öhö öhö vaan siis pian siellä

Mulontohojatkoksjokumutmöunohin

En oo olemassa ennenku katsot mua

Muu aika atomeina, koitan hahmottua

Ei sielu ilman ruumista rauhaa saa

Ei oo massaa jarruttaa

Ja olla

Tuun vaan sun luokse ja rakastun

Suhun uudestaan

Mut käännät pääsi

Ja tunnen kuinka alan taas hajoomaan

Kuinka saada sut huomaamaan

Mä voisin ottaa muodon

Minkä tahansa muodon

Mut sen pitäminen on vaikeempaa

Koitan sulle pihalta kujertaa

Mut ilman ääriviivoi

Vaikka kuinka toivois

Se tuskin sua saavuttaa

En oo olemassa ennenku katsot mua

Muu aika atomeina, koitan hahmottua

Ei sielu ilman ruumista rauhaa saa

Ei oo massaa jarruttaa

Ja olla

Tuun vaan sun luokse ja rakastun

Suhun uudestaan

Mut käännät pääsi

Ja tunnen kuinka alan taas hajoomaan

Tuun vaan sun luokse ja rakastun

Suhun uudestaan

Mut käännät pääsi

Ja tunnen kuinka alan taas hajomaan

instrumental

instrumental

instrumental

instrumental

Ahaaaa aaa

Ahaaaa aaa

Ahaaaa aaa

~~

Tää biisi on  merkannut mulle viimeainoina ihan hirveesti. En kauheesti ikinä avaudu mun ihmissuhdetilanteista, mut sen voin sanoa et nää sanotukset on tuonut mulle tässä ihan hirmuisesti jonkinlaista vertaistukea ja turvaa. Tiedon siitä, etten oo yksin tällasten ajatusten ja tunteiden kanssa. Tää tilanne on tuonut mulle muutenkin tosi paljon uusia näkökulmia ja ajatuksia. Sattuu niin paljon, mutta en tiiä oisko tää voinut yhtään paremminkaan mennä. Nyt ainakin tiiän itestä enemmän ja osaan taas katella asioita uusista näkökulmista. Kuulostaa varmaan tosi ympäripyöreeltä ja hassulta selitykseltä, mutta tiivistettynä oon taas kasvanut ihmisenä.

Yhistän tän tilanteen ja tän kappaleen sanotukset kans tosi vahvasti Majn ja Lillan storylineen tässä work in progress kirjassa :D. Halusin siis liittää tähän pätkän haistä tossa kirjassa, he on niin rakkaita :' ((<33

Tajusin kans vasta tän kirjottamisen jälkeen miten helvetin vahvasti projisoin mun omaa kokemusta tähän pätkään :::D. Nää kaks kokemusta ei oo kokonaisuudessaan oikeen verrattavissa, mutta tää pätkä saa mut itkee sen takia, miten syvälle kokemukseen ja mun kipeisiin kohtiin se iskee.

Naurattaa kans et tiiän jonkun joka tietää mistä puhun lukevan tän hähää

Pätkä siis siitä;

Maj tuntee toisen hengityksen kasvoillaan.

Hän on niin lähellä. Valkea tyttö voisi hajota

pölyksi millä tahansa sekunnilla. Hän tuntee

suuren kivun kasvavan sisällään, jalat eivät

enää pian kanna. Tyttö on toisaalla, eikahuomaa miten kyyneleet alkavat valua kristallin

kirkkaina nauhoina poskillensa. 

“Rakas.”

Maj nousee jälleen pinnalle, hän pudistaa

päätään.

“Rakas. Lopeta.”

“Lopeta, jooko. Mikä on? Rakas?”

“Älä sano noin.” Älä valehtele, älä valehtele,

älä valehtele, rakas älä valehtele.

“Älä sano mitä?”
Lillan silmät huokuvat valtavaa huolta.

Hän ei kestä nähdä toista näin. Hän ei tiedä

mikä on vialla, mitä pitäisi tehdä, mitä voisi

tehdä. Miten auttaa.

Maj romahtaa maahan, ei pysty enää hallita

hajoamistaan. Tunteet syöksyvät ulos kuin

kuuma kivimassa. Painavana ja polttavana,

vahingoittavana. 

Lilla muisti.

“Norbert kertoi jotain.”

Maj nostaa kasvonsa kohti taivasta, itkee

entistä ankarammin. Tämä oli tässä. Tässä se

oli, ei tätä voi enää korjata. Maj oli pilannut

kaiken mitä vielä saattoi olla jäljellä, viimeisen

mahdollisuuden, viimeisen tilaisuuden jatkaa.

Hänen typerä päänsä ei pystynyt lopettamaan,

ja nyt hän huomasi sen.

“Rakas, ei se haittaa.”

“Älä.”

“Rakas.”

“Lopeta.”

“Miksi?”

“Miksi sanot noin?”

Rauhallinen tyttö katsoo toista silmiin hiljaa.

Hän pitää tämän kasvoista kiinni kevyesti,

hellät sormet polttavat Majn poskia. Polttavat

sormet tuntevat toisen tärinän, pelon ja

pakokauhun.

“Et sinä rakasta minua.”

Kiitos kun luit, nähdään<3

Suruvuokkoja/Melo