Talven ihmemaa sisältä käsin koska ulkona on kylmä

Heiii <33

‧͙⁺˚*･༓☾　　☽༓･*˚⁺‧͙

Mun koko lukio joutui nyt hetkeksi etäopetukseen (taas), joka tarkoittaa sitä että ei tarvinnut nousta puoli seitsemältä ja kipittää koululle vaan sain nukkua kymmeneen. Onhan se harmi että joutuu taas järjestämään tällasta, mutta mä en osaa oikein nyt harmitella. Tää on kuitenkin vaan muutaman päivän ja mulla sattuu olemaan sopivasti vain pari tuntia koulua juurikin niinä päivinä. Muuten olisi pitänyt istua bussissa jo 7:20 ja kotiin päässyt vasta neljäksi :D.

Kotona olemisesta puheenollen, suunnilleen hihkuin innosta koko päivän kun ulkona oli vihdoinkin nätti aurinko, eikä se edes laskenut kun vasta viideltä !! Tajusin tuossa hetki sitten kans että hitto, helmikuu alkaa kohta olla jo lopuillaan enkä oo kiduttanut itteäni pakkasessa vielä yhtään niin paljon mitä olisin halunnut. Loppukiri päälle ja kipitin pika pikaa pihalle. Sen seurauksena nyt sitten lumisia Lovecrofteja :).

 Tää eka shoot on nyt tällänen throw back mun alkuaikoihin nukkejen kanssa, puin Lillen vaaleanpunaiseen! (ja punaseen mun that's besides the point) Mulla on paha tapa kuvata nukkeja aina samoissa asiuissa ikuisuuden, joten tää on kans kivaa vaihtelua.

Lillen estetiikka oli silloin joskus aluksi kunnon vaaleanpunainen hattarahöttö, mutta nykyään se on enemmän tummemmalla puolella. Tietenkin vaaleanpunaisilla lisäyksillä, se ei koskaan pääse siitä väristä eroon, en suostu.

Mutta kuitenkin, tässä pari shoottia;

✧･ﾟ: *✧･ﾟ:* 　　 *:･ﾟ✧*:･ﾟ✧

Like a Strawberry Sorbet

Livia Edith Lovecroft - pullip Tiphona

✧･ﾟ: *✧･ﾟ:* 　　 *:･ﾟ✧*:･ﾟ✧

Back in The Day

Ruu Alice Lovecroft - Pullip Naoko

✧･ﾟ: *✧･ﾟ:* 　　 *:･ﾟ✧*:･ﾟ✧

Vaikka Lille ja Ruutana näyttääkin hyvältä tuolla kinosten keskellä, mä kyllä keskityn kokemaan tän talven ihmemaan mielummin sisältä käsin. Kylmä, hyi. Kuvausyrityksiä lukuunottamatta tietenkin.

Mutta!! Tää kuvausreissu oli maailman ihanin!<3 Niin teraputtinen. Vaan mä ja nuket yksin metsässä hiljaisuudessa, just sitä mitä tarttin. Vaikka rämminkin lumihangessa legit vyötäröä myöten, kädet tunnottomina, mulla ei oo toosi pitkään aikaan ollut näin kivaa kuvatessa. Ja se on kyllä aivan brand new high, koska oon nauttinut viimevuoden loppupuolelta alkaen kuvaamisesta muutenkin ihan uudella tasolla. Ne pari tuntiakin meni ihan hujauksessa, ja olin ihan äimälläni kun tulin takaisin kotiin ja katoin kelloa! Mähän tunnen tosi intensiivisesti vähän kaiken, ja tuntu kyllä siltä kun olisin voinut alkaa itkemään onnesta ihan minä hetkenä hyvänsä kun kotiin tulin. 

Tää reissu oli kans jotenkin tosi nostalgisen tuntuinen. Johtuu varmaankin siitä, etten oo kuvannut Liviaa talvella oikeasti vuosiin.

En nyt venytä tätä kuitenkaan enää pidemmäksi, toivottavasti piditte:)<3!

‧͙⁺˚*･༓☾　　☽༓･*˚⁺‧͙

Kiitos kun luit, nähdään<3

Suruvuokkoja